YRITYKSEN TARINA & LISÄRAVINTEIDEN LAATUEROT

Natural Woima & Wellness:in takana on ajatus terveydestä urheilutuloksien taustalla. Kun keho ja mieli toimii optimaalisesti, on treenistä saatava hyötykin paras mahdollinen.

Marko Koskisella on yli 20 vuoden kokemus urheilusta ja urheiluravinteista. Kilpahiihtoa ja yleisurheilua lapsena harrastanut Marko innostui voimanostosta ja kehonrakennuksesta 25 vuotta sitten. Samoihin aikoihin heräsi kiinnostus lisäravinteisiin joista myöhemmin tuli hänelle ammatti. Skip urheiluravinteet löydettyään innostui hän aiheesta syvemmin huomattuaan niiden vaikutuksen harjoitteluun ja terveyteen.

Markon arvomaailmassa tärkeitä asioita on pitkäjänteinen työ terveyden eteen; sille pohjalle on hyvä rakentaa urheilutuloksia. ”Terve urheilija saavuttaa tavoitteensa helpommin ja pitkäkestoisemmin, kun taas hormonit ja veritankkaukset yms. vippaskonstit edustavat vastakkaista maailmaa.”, sanoo Marko.

Kauppias Marko Koskinen Lielahden liikkeen edustalla.

Tästä samaisesta ajatusmaailmasta löytyy syyt Natural Woima & Wellnessin tuotevalikoimaan ja merkkeihin. Ruotsalainen Skip on pitkän linjan urheiluravinnemerkki. Vuodesta 1975 saakka Skip on kehittänyt tuotteittaan aktiiviurheilijoiden tarpeisiin ollenkin vanhin Eurooppalainen edelleen toimiva urheiluravinnemerkki. Skipin tuotteilla on saatu jopa pitkään hormoneja käyttäneitä urheilijoita autettua niistä eroon ja saamaan terveytensä takaisin.

Skipin tuotteiden taustalla on pitkäjänteinen kehitystyö jota tehdään yhteityössä mm. Karoliinisen Instituutin kanssa. Kaikki tuotteet valmistetaan Ruotsissa, ei pelkästään pakata paikallisesti. Skipin tuotteissa keskiössä on aina laatu ja turvallisuus.

Tuotteiden puhtauden takaa oma valmistus ja laadukkaat raaka-aineet. Ravinteista valitaan parhaiten imeytyvät muodot luontaisista lähteistä välttäen turhia lisäaineita esim. makeutuksessa. Väriaineet tuotteisiin tulee luonnosta.

Kaikki Skip urheiluravinteet on HACCP sertifioituja ja doping-testattuja.

Lisäksi Natural Woima & Wellnessin ravinnevalikoimiin kuuluu All Sports Labsin laadukkaat Eurooppalaiset ravinteet joissa hinta-laatusuhde kohtaa napakasti. All Sports Labsin vahvuutena mainittakoon innovatiivinen tuotekehitys luonnollisista raaka-aineista.

Treenivaatteiden osalta Marko on päätynyt Ameriikkalaisen Gorilla Wearin valikoimaan, niitä kun ei joka puodista täällä Suomessa löydä. Valikoimassa tärkeää on laadun ja tyylikkyyden kohtaaminen. Alun perin vuonna 1982 perustettu merkki oli järkälemäisten isojen miesten makuun ja malliin. Nykyään Gorilla Wear tarjoaa urheiluvaateita ja muuta sporttista päällepantavaa myös naisille ja muunlaisille urheilijoille kuin kehonrakentajille, heitä toki unohtamatta.

Natural Woima & Wellnessin valikoimista löydät lisäksi yhden erikoisemman tuotemerkin; Dabur. Tämä Intian vanhin vientiin suunnattu merkki on tuottanut ayurveedisia tuotteita jo vuodesta 1884 lähtien. Tuotteet perustuvat ayurvesisiin yrtteihin. Dabur onkin pioneerina perustanut vuonna 1919 laboratorion ayurveedisten yrttilääkkeiden valmistusprosessin vakioimiseksi tavoitteena tasalaatuinen, laadukas tuote.

 

Kannattaa lukea alla olevat jutut lisäravinteiden laatueroista, eihän Lada ja Mersukaan ihan sama asia ole. 🙂

Lisäravinteiden laatuerot – kuluttaja markkinoinnin vietävänä

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota kuinka paljon lisäravinteita löytyy nykyään kauppojen hyllyiltä?

Voi olla, että lääkärisi on neuvonut sinua nauttimaan kalanmaksaöljyä tai D-vitamiinilisää kaamosta vastaan, jonka jälkeen seuraavalla kauppareissulla nappaat mukaan tutun merkin tuotteen.

Ehkäpä kuntosalisi PT-ohjaaja on suositellut lisäravinteiden käyttöönottoa treeniesi tueksi, mutta turhaudut nopeasti kun selailet lisäravinneliikkeiden tai verkkokauppojen ylitsepursuavaa tarjontaa.

Tai kenties olet jo vuosia käyttänyt eri lisäravinteita, mutta olet alkanut pistämään merkille ettei tuotteet tunnukaan enää hyvältä tai haluttuja tuloksia ei ole näkynyt.

Elämme lisäravinneteollisuuden kulta-aikaa. Viime vuonna lisäravinteita myytiin maailmanlaajuisesti yli 130 miljardilla eurolla, ja kasvun ennustetaan nousevan entisestään. Lisäravinteet ovat löytäneet tiensä useampiin suomalaisiin kotitalouksiin, mutta niiden valtavasta suosiosta huolimatta suurin osa suomalaisista ei tiedä miten heidän käyttämänsä tuotteet ovat valmistettu tai mitä ne oikeasti sisältävät. Tämä on melko hätkähdyttävää sillä voisi olettaa, että tänä päivänä elintarviketeollisuus vaatisi täyden selvityksen sekä läpinäkyvyyden.

 

Vitamiinit sekä lisäravinteet voidaan jakaa kolmeen eri laatuluokkaan:

1. Farmaseuttinen laatu

Farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet ovat valmistettu niin, että ainesosat ovat mahdollisimman puhtaita ja luonnollisia. Yleisesti ottaen mikään tuote ei ole 100% puhdas, mutta farmaseuttinen laatu yltää kaikkein korkeimmalle asteelle, ja on 99% puhdasta. Tähän laatuluokkaan kuuluvat tuotteet eivät sisällä täyteaineita tai epäpuhtauksia, mistä johtuen niiden imeytyvyys on noin 90%.

2. Food Grade laatu

Food Grade tarkoittaa “ihmiselle tai eläimelle sopivaa” laatua. Tähän laatuluokkaan kuuluu suurin osa lisäravinteista, jotka ovat turvallisia kuluttajille. Ne saattavat sisältää täyteaineita, eivätkä imeydy yhtä hyvin kuin farmaseuttista laatua olevat lisäravinteet. Alhaisimmillaan tuotteissa voi olla vain 4-7% imeytyvyys vaikka tuote on sinänsä elimistölle kelvollista.

3. Feed Grade laatu

Feed Grade laatu soveltuu vain eläimille. Feed grade valmistetaan usein ruoan jäänteistä sekä huonolaatuisista ainesosista. Feed grade laatu ei ole ihmiselle kelvollista sillä se voi sotkea koko ruoansulatusjärjestelmäsi.
Tarkastuksien todellisuus Suomessa

Lisäravinteiden laatua on hankala valvoa. Tietämätön kuluttaja voikin luulla, että tutut GMP (Good Manufacturing Practices) & HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Points) leimat pitävät huolen siitä, että tuote on sekä kontrolloitu että laadukas; nehän kuitenkin löytyvät monen lisäravinneyrityksen nettisivuilta laadun takeena. Eri pakkausmerkinnät luonnollisestikin luovat turvallisuuden tunnetta kuluttajalle sillä automaattisesti otaksumme, että on jokin taho, joka valvoo tuotantoa. Siitä huolimatta yllättävä tosiasia on se ettei Suomessa ole mitään tahoa, joka valvoisi laatuluokituksia lisäravinteissa.

Evira tarkistaa esimerkiksi vain pakkausmerkinnän oikeellisuuden, ei sen sisältöä. Toisin sanoen Evira varmistaa sen, että tuotteen pakkausmerkinnät ovat riittävät, mutta ei sitä mitä tuote sisältää. Tutkimuksiin ryhdytään vasta silloin kun pakkausmerkintöjen epäillään olevan virheelliset. Eli jos tuotetta mainostetaan huippulaadukkaana D-vitamiinina, ei kukaan muu kuin itse valmistaja tiedä totuutta.

Mitä monet kuluttajat eivät myöskään tiedä on se, että GMP jaetaan useampaan eri osaan, ja suurin osa markkinoilla myytävistä tuotteista valitettavasti kuuluu GMP Food Grade laatuluokkaan. Tämä Good Manufacturing Practices ei velvoita tuotetestauksia tai säätele minkä laatuisia tuotteiden kuuluisi olla. Pharmaceutical GMP vaatii tuotetestauksia, mutta tähän kuuluu vain murto-osa yrityksistä maailmassa.

HACCP arviointi rajoittuu ainoastaan elintarviketurvallisuuteen liittyviin tekijöihin, ei laatuseikkoihin, joten se ei myöskään testaa tuotteita tai vaadi tiettyä laatutasoa lisäravinteissa.

Eikö olekin mielenkiintoista ettei lisäravinteissa koskaan näy laatumerkintää tai esimerkiksi palautusjuomissa heran alkuperää?

Suurin osa suomalaisista lisäravinneyritykset ovat myös markkinointiyrityksiä. Ne eivät omista tehtaita missä he tuottavat omat raaka-aineensa vaan ainesosat ostetaan muualta päin maailmaa ja markkinoidaan vastaamaan kuluttajan tarpeita. Hyvin usein yritysten tuotteet eivät perustu tieteeseen sillä ne eivät pysty vaikuttamaan tuotantoketjuun. Tämä avaa oven epäpuhtaille ravintoaineille sekä huonolle laadulle.

Tässä hieman tarkempi esimerkki. Kun lisäravinnevalmistaja ostaa raaka-aineita tuotettansa varten, saadaan jokaisesta raaka-aineesta C.O.A. (Certificate of Analysis) eli tuotteen alkuperästä, laadusta ja puhtaudesta kertova analyysi. Raaka-aineiden valmistajilla on luonnollisestikin oma hinnasto eri laatuisille ainesosille, mutta koska monet yritykset pyrkivät mahdollistamaan suurimman tuoton, valitaan raaka-aineiksi hyvin usein ne edullisimmat vaihtoehdot. On selvää, ettei laadukkaita ja elimistölle terveellisiä tuotteita voida myydä halvalla jos raaka-aine hintoihin ei pysty itse vaikuttamaan; sehän olisi liiketaloudellisesti kannattamatonta.

Meiltä monesti kysytään miksi X valmistajan proteiinit ovat halvempia kuin meidän kunnes asiakkaat itse testaavat ja huomaavat eron. Ero puhtaan sekä heikompilaatuisen lisäravinteen välillä on suuri, ja sen yleensä huomaa siitä kun virtaa alkaa löytymään enemmän ja mikä tärkeintä, koko elimistö voi paremmin.

Lähteet: https://www.fda.gov/Cosmetics/GuidanceRegulation/GuidanceDocuments/ucm2005190.htm

Pharmaceutical Grade Supplements: Vital to Vibrant Health

 http://www.healingedge.net/store/article_supplement_facts.html

 

Lisäravinteiden imeytyvyyksistä

Edellisessä postauksessa kerroimme eri laatuluokista lisäravinteissa sekä siitä miten laatu harvoin kohtaa edullisen hinnan kanssa; tässä tekstissä jatkamme lisäravinteiden imeytyvyyksistä.

 

Ruoansulatusjärjestelmä on kuin terveyden hallitus. Sen kautta kaikki syöty ruoka säädellään energiaksi, jota keho sitten käyttää elintoimintojen säätelyyn sekä ylläpitämiseen. Usein ajatellaan, että “kunhan nälkä lähtee pois niin kroppa hoitaa loput”, ja voikin olla, että nuori elimistö pystyy antamaan helpommin anteeksi ravinneköyhää ruokavaliota. Mutta kun elimistö vanhenee, myös riittävä vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden saaminen korostuu. Kaikki lähtee siitä mitä elimistö pystyy hyödyntämään nautitusta ruoasta.

 

Biosaatavuus on termi, joka tarkoittaa ravintoaineiden imeytymistä, ja sitä käytetään mittana siitä kuinka hyvin ravintoaineet lopulta imeytyvät elimistöön. Kun biosaatavuus on huono, eivät ravintoaineet juurikaan imeydy jolloin nautitusta tuotteesta ei ole suurta hyötyä. Vastakohtaisesti imeytyvyysluku on 100% kun ravintoa vastaanotetaan suonensisäisesti, sillä silloin maksa ohitetaan ja aine siirtyy suoraan vereen, kuten esimerkiksi sairaalan tiputuksessa. Kuitenkin heti kun ruoka tai lisäravinteet kulkeutuvat ruoansulatuksen läpi, prosessi muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi.

 

Kun puhutaan lisäravinteista niin moni muukin asia kuin pelkästään ravintosisältö vaikuttaa imeytyvyyksiin. Onko lisäravinteessa esimerkiksi täysin puhtaat ainesosat? Mistä ainesosat ovat peräisin? Entä mitä muita ainesosia tuotteessa on käytetty, jotka toimivat synergiassa muiden ainesosien kanssa?

 

Otetaan vitamiinivalmiste esimerkkinä. Tiesitkö, että kehosi pystyy hyödyntämään huomattavasti tehokkaammin vitamiineja silloin kun ne ovat optimaalisessa muodossa? Esimerkiksi magnesiumia voidaan valmistaa muun muassa sitraattina, aspartaattina, lysinaattina, malaattina, fumaraattina ,glysinaattina ,sukkinaattina kelaattina tai oksidina.Osaa on edullisempi valmistaa  ja tietyt muodot  imeytyvät paremmin kun toiset. Vitamiineja voidaan myös valmistaa sekä luonnollisesti että synteettisesti, ja ne kaikki toimivat elimistössä eri tavalla.

 

Laadukkaammissa ravintolisissä vitamiinit saadaan pääosin biofermentaation tuloksena kun taas halvemmissa ne ovat keinotekoisia. Joskus biofermentaation avulla saadut vitamiinit imeytyvät elimistöön jopa paremmin kuin ruoasta saatavat vitamiinit. Tämä johtuu siitä, että osa ruoasta saaduista vitamiineista ovat elimistölle hankalia pilkkoa. Jos vitamiinivalmiste on laadukas ja biosaatavuus korkea, pystyy keho sulattamaan sen hyvinkin nopeasti jolloin ”piristävän” vaikutuksen voi huomata jopa 5-10 minuutin sisällä nauttimisesta. Huomaatko omassasi tällä hetkellä samanlaista vaikutusta? Yksityisissä laboratoriotesteissä tärkeimpiä mittareita laadulle onkin juuri imeytyvyyden nopeus elimistössä.

 

Ruoan laatu, kuten myös ravintolisien laatu, vaikuttaa siis suoraan imeytyvyyteen eli biologiseen hyötyosuuteen ruoasta. Samaa voidaan sanoa palautusjuomista, joissa korostuu raaka-aineiden alkuperä. Parhaat heraproteiinit saadaan silloin kun lehmille ollaan annettu puhdasta ja terveellistä ravintoa. Siihen vaikuttaa mm. maaperä ja kasvatustavat, sekä myös teknologia puhtaampien raaka-aineiden valmistamiseen. Samalla tavalla kuin ihmisen elimistö voi paremmin silloin kun syödään ja eletään terveellisesti, myös elämet ovat terveitä kun niiden ruokavalio ja elinolosuhteet ovat kunnossa, ja nämä vaikuttavat viime kädessä kuluttajan nauttimiin maitotuotteisiin.

 

Juuri imeytyvyys on se suurin eroavaisuus farmaseuttisen sekä feed ja food grade laatuluokkien välillä. Mitä vähemmän välivaiheita lisäravinteella ja sen ainesosilla on, sitä laadukkaampaa ja paremmin imeytyvämpää se on. Imeytyvyys taas vaikuttaa käytännössä koko elimistöön; salituloksiin, palautumiseen, hyvinvointiin ja energiatasoihin. Lisäravinteen kuuluisi olla juurikin sitä mitä sen nimi jo kertoo — lisää ravintoa elimistölle. Sinun pitäisi tuntea itsesi hyvinvoivaksi kun käytät mitä tahansa lisäravinnetta. Niiden tarkoitus on edistää palautumista sekä auttaa jaksamaan arjen kiireissä pitämällä huolta siitä, että energiatasosi ovat optimaaliset.

 

Hyvä keino selvittää onko palautusjuoma tai aminohappo laadukasta on sekoittaa sitä lusikalla veteen. Jos tuote imeytyy muutamalla pyöräytyksellä siten ettei pinnalle tai lasiin jää paakkuja, on se useimmiten merkki hyvästä laadusta. Jos tuotetta ei saa täysin liukenemaan tai siihen vaaditaan huomattavaa sekoittamista, kertoo se siitä ettei tuote ole farmaseuttista laatua.

 

Lähteitä:

https://www.consumerlab.com/reviews/Protein_Powders_Shakes_Drinks_Sports/NutritionDrinks/

https://www.consumerlab.com/reviews/multivitamin_review_comparisons/multivitamins/

http://www.terveystaito.fi/luonnollinen-vai-synteettinen-vitamiini-millaisia-vitamiineja-ravintolisissa-kaytetaan/

https://health.howstuffworks.com/wellness/food-nutrition/vitamin-supplements/determining-supplement-quality.htm

 

Makeutusaineilla suolisto sekaisin

Jo yli 2000 vuotta sitten länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates pisti merkille, että kaikki sairaudet lähtevät suolistosta. Tänä päivänä lukuisat tutkimukset ovat vahvistaneet sitä käsitettä, että suoliston kunto on terveyden kulmakivi. Kuitenkin lähes puolet suomalaisista kärsii erilaisista vatsa- ja suolisto-ongelmista. Ajoittainen närästys tai satunnaiset ruoansulatusvaivat eivät vielä välttämättä ole vakava huolenaihe, mutta muut kroonisemmat suolistosairaudet voivat aiheuttaa esimerkiksi häiriöitä ruoan imeytymisessä, vaikuttaen suoraan jaksamiseen ja elämänlaatuun. Sanotaankin, että olet sitä mitä syöt ja imeytät.

 

Yhdysvaltalaisen NIDDK:n (National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases) mukaan ruoansulatusongelmat johtuvat pääosin bakteereista, parasiiteista, suoliston bakteerikannan heikkenemisestä, ruoansulatustaudeista sekä huonosta ruokavaliosta. Länsimaissa vallitseva yleinen elämäntyyli, johon kuuluu prosessoitu ravinto, tiheä antibioottien käyttö sekä epäsäännöllinen ruokailu ja napostelu, asettavat yhä enenevin määrin haasteita vatsan terveelle toiminnalle.

 

Miten voimme siis paremmin huolehtia vatsan, ja siten koko terveydemme hyvinvoinnista?

 

Elimistön soluista vain 10 % on lähtöisin ihmisestä; loput 90 % koostuu elimistössä elävistä bakteereista, sienistä ja mikro-organismien soluista. Suolistossa elää arviolta noin 500–1000 eri bakteerilajia, ja ne painavat yhteensä noin puolitoista kiloa. Yleisimmät ovat Bacteroides, Clostridium, Fusobacterium, Bifidobacterium ja Lactobacillus. Nämä niin kutsutut hyvät bakteerit ovat ensiarvoisen tärkeitä vastustuskyvyn kannalta, mutta niiden tasapaino on jatkuvasti uhattuna. On muun muassa todettu, että pelkästään yksi antibioottikuuri tuhoaa peräti 30 prosenttia koko suoliston bakteerifloorasta ja voi sotkea suoliston bakteeritasapainon jopa kahdeksi vuodeksi. Antibioottien ohella myös ruokavaliolla on tietysti väliä: tietyt ruoat ja ainesosat, kuten sokeri, makeiset, leivonnaiset, alkoholi ja maitotuotteet ruokkivat elimistön haitallisia bakteereita sekä edesauttavat luomaan suolistoloisille suotuisaa ympäristöä missä muhia. Ratkaisu löytyy terveen bakteeritasapainon ylläpitämisestä sekä puhtaasta ja suolistoa hellivästä ruokavaliosta.

 

Makeutusaineet elimistössä

Sokeri on kehon toiminnalle välttämätöntä, sillä muun muassa aivot tarvitsevat glukoosia toimiakseen. Siitä huolimatta sokerilla on ollut jo pitkään paha maine — kaikkihan tietävät, että liiallisesti käytettynä se voi vahingoittaa hampaita, varastoitua rasvaksi sekä koukuttaa. Keinotekoiset makeutusaineet poistivat ainakin osittain nuo ongelmat: kevytlimua pystyi nyt juomaan paremmalla omalla tunnolla, koska makeutusaineet pitivät huolen siitä ettei niistä kerry kaloreita tai reikiä suuhun.

Ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine löydettiin jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1879 kun tutkijat Ira Remsen ja Constantin Fahlberg vahingossa totesivat sakariinin makeuden syötyään huonosti pestyillä käsillä. Vuosia myöhemmin vuonna 1901 sakariinista tuli Monsanton ensimmäinen tuote. Nykyään EU:n hyväksymiä keinotekoisia makeutusaineita löytyy peräti 18 kappaletta, ja niiden käyttö ulottuu jogurteista vähäkalorisiin virvoikkeisiin sekä lisäravinteisiin. Ehkä olet joskus huomannut pakkauksen kyljessä lisäainemerkinnät E951, E954 tai E955. Nämä tunnetaan arkikielessä paremmin aspartaamina, sakariinina ja sukraloosina. Makeutusaineet eivät imeydy elimistöön eikä sisällä energiaa, mutta ne ovat silti tavallista sokeria moninsatakertaisesti makeampia; esimerkiksi sukraloosi on noin 500–600 kertaa makeampaa kuin taloussokeri.

Nopealla vilkaisulla voisi luulla, että makeutusaineet ovat oiva ratkaisu jokaiselle: herkuttelusta ei ole tarpeen luopua, mutta tyhjille hiilihydraateille voidaan viimein heittää hyvästit! Etenkin diabeteksen tai ylipainon kanssa kamppaileville makeutusaineet tuntuivat tarjoavan varteenotettavan vaihtoehdon.

Koska makeutusaineet ovat olleet käytössä jo melko pitkään (aspartaami tuli kuluttajien käyttöön vuonna 1974 ja sukraloosi vuonna 1991), on niiden turvallisuudesta sekä pitkäaikaisvaikutuksista tehty jonkin verran tutkimuksia. Jotkut tutkimukset ovat vahvasti sitä mieltä, että pienissä määrissä makeutusaineet ovat ihmiselle vaarattomia. Mutta monet muut tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet liudan eri terveysriskejä. Sakkariinin käytön on esimerkiksi todettu lisäävän riskiä sairastua virtsarakko syöpään, ja aspartaamilla on huomattu olevan hermostoon sekä serotoniinitasoihin vaikutus, altistaen masennukseen. (1, 2) Myös sukraloosin on huomattu aiheuttavan ikäviä sivuoireita kuten turvotusta, ripulia ja pahoinvointia. Tämä johtuu siitä, että sukraalosin päätyessä suolistobakteerien sekaan syntyy elimistössä typpikaasua. Viimeisimpänä vuonna 2015 tehdyssä israelilaisessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että keinotekoisia makeutusaineita syöneiden ihmisten elimistön bakteeristo oli erilainen kuin heillä, jotka eivät makeutusaineita käyttäneet. (3) Tätä väittämää komppaa myös professori ja Maailman terveysjärjestön (WHO) neuvonantaja Juhana E. Idänpään-Heikkilä, joka Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan lisäksi painottaa, että makeutusaineet voivat päinvastaisesti jopa aiheuttaa painonnousua:

 

“Tuoreiden tutkimusten mukaan aineet etenevät lähes muuttumattomina ihmisen mahasuolikanavassa ja elimistön ruoansulatuksessa. Ne kuitenkin muokkaavat matkallaan suoliston mikrobikasvustoa, minkä seurauksena bakteeriston rakenne herkistyy tavanomaisille sokereille. Laihduttaminen käyttämällä mittavia määriä keinotekoisia makeutusaineita ja välttämällä sokeria johtaa silloin painon nousuun.” (4)

 

Viimeisimmät tutkimustulokset ovat siis merkittävä, sillä kuten aiemmin totesimme suolistobakteereilla on ensiarvoisen tärkeä asema koko terveytemme kannalta.

 

Mitä tämä tieto tarkoittaa sitten urheilijoiden ja heidän käyttämien lisäravinteiden kannalta?

 

Vanhemmat lukijat varmasti muistavat kuinka vielä joitakin vuosia sitten lisäravinnetarjonta oli huomattavasti suppeampi. Hera ja malto sekoitettiin sheikkerissä keskenään, joukkoon lisättiin vähän kaakaojauhetta maun vuoksi, jonka jälkeen toivottiin ettei juoma tule samaa kautta ylös mistä se meni alas. Nykyään lisäravinteissa on väri-, makeutus- ja säilytysaineita enemmän kuin mitä pysyä perässä, ja valtaosa niistä on keinotekoisia.

 

Katsoppa vertailun vuoksi mitä makeutusaineita kotoa löytyvästä palautusjuomastasi tai proteiinistasi löytyy. Voi olla, että pakkausselosteessa ei edes lue makeutusaineiden määriä. Mistä sitten tietää kuinka paljon lisäravinteessa on vaikkapa sukraloosia? Yhtenä nyrkkisääntönä voidaan pitää makua.

Mitä korkeampi laatuinen lisäravinne niin sitä vähemmän tarvitsee käyttää makeutusaineita. Korkealaatusissa lisäravinteissa jopa olla jopa 90% vähemmän makeutusaineita. Teennäisen makealta tai teolliselta maistuva tuote sisältää todennäköisesti liian paljon makeutusaineita, sillä niiden ainoa toiminta on peittää pahaa makua pois.

 

Vatsan saaminen takaisin tasapainoon

Jotta suolisto voi toimia optimaalisesti on ensiarvoisen tärkeää välttää valmisteita, jotka heikentävät vatsan tervettä bakteerikantaa. Ruoansulatuksen kanssa kamppailevien kannattaa harkita hetkeksi taukoa kaikista lisäaineellisista tuotteista sillä aikaa kun elimistösi palauu takaisin normaalitilaan. Kaikki teolliset makeutusaineet kannattaa poistaa ruokavaliosta ja korvata ne mielummin luonnollisilla makeutusaineilla kuten hunajalla tai stevialla. Ruokavalioon olisi hyvä lisätä enemmän hitaasti imeytyviä kuituja, kuten kokojyväsiemeniä, linssejä, papuja, quinoaa, tattaria, hirssiä, amaranttia, kauraa ja parsaa; ne nostattavat tehokkaasti luonnollista bakteerikantaa toimimalla prebiootteina eli suolistomikrobien ruokana. Lisäksi käyttöön tulisi ottaa vahva ja monipuolinen maitohappobakteerivalmiste vatsan bakteeritasapainon ylläpitämiseksi. Kun suolisto saadaan taas toimimaan, voidaan lisäravinteita vähitellen lisätä käyttöön, kuitenkin pistäen aina merkille mitkä sopii juuri sinun elimistöllesi ja mitkä ei.

1.  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8373935

2.  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC548217/

3. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4615743/

4. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002772089.html